Koti on kumma paikka. Se on kaikkien arkisten ärsytyksenaiheiden keskus, mutta sieltä ei tarvitse olla poissa kuin kahdeksantuntinen työpäivä, ja ikävään meinaa jo pakahtua.
Kotiin vievällä bussimatkalla mielessä on vain se hetki, kun saa oven auki, ja vastaan pomppii iloa kupliva, prinsessaksi pukeutunut nelivuotias. Eteisen nurkan takaa syliin juoksee prinsessan pikkuveli, muovinen ostoskori kypäränä päässä. Mies huikkaa keittiöstä, että iltaruoka on melkein valmis.
On hyvin todennäköistä, että pomppiva nelivuotias kompastuu tumppuihin, pipoihin ja haalareihin, jotka on heitelty eteiseen holtittomaksi röykkiöksi. Tästä seuraa luonnollisesti raikuva huuto. Syliin matkalla ollut pikkuveli hermostuu, kun äiti alkaakin lohdutella kaatunutta isosiskoa, ja syntyy lisää huutoa. Keittiössä odottaa miehen ja ruoan lisäksi kokkauksesta syntynyt tiskivuori ja valikoima erilaisia sinne tänne ripoteltuja kuoria ja tyhjiä pakkauksia. Kaikki tämä kuitenkin tuntuu kotiin vetävän kaipuun rinnalla mitättömältä.
Ilmiöstä olisi helppo syyttää yhden naisen hulluutta tai vaikka niitä kuuluisia äitihormoneja. Tilastokeskuksen uusin Vapaa-aikatutkimus kuitenkin kertoo, että melkein 90 prosenttia suomalaisista kokee kodin itsellensä hyvin tärkeäksi, ja reilusti yli puolet pitää kotia ja perhettä kaikkein tärkeimpänä elämänalueenaan. Kodissa on selvästi jotain taianomaista, joka saa arjen ärsyttävyyden unohtumaan.
Kukaan ei moiti kotia
Kysyin uteliaisuuttani lähipiiriltäni, minkälaisia ajatuksia koti heissä herättää. Kenelläkään vastanneista ei tiettävästi ole varaa kokopäiväiseen kokkiin, erotuomariin tai siivoojaan, mutta silti kaikki heistä liittivät kotiin vain postitiivisia merkityksiä.
- Kotona on kuin lomalla olisi. Kun työpäivän jälkeen avaa kotioven, tietää, että siellä on rauhallista, lämmintä, vapaata ja lupa olla oma itsensä, totesi vähän alle kuusikymppinen, parisuhteessa elävä nainen.
- Kotona voi olla rumimmillaan, kauneimmillaan, vahvimmillaan, haavoittuvimmillaan, höpsöimmillään tai vihaisimmillaan. Koti on turvasatama, johon ei tarvitse päästää muita, jos ei halua, kolmekymppinen yksin asuva nainen kuvaili.
- Koti on ehdottoman turvallinen paikka, jossa saa rentoutua ja toteuttaa itseään esimerkiksi sisustamalla, sanoi kolmekymmentäviisivuotias perheellinen mies.
Testaan onko kodin taika ehtinyt vaikuttaa jo nelivuotiaaseen tyttäreeni, joka yleensä on taitava keksimään asiasta kuin asiasta jotain maristavaa tai vastaan sanottavaa.
- Koti tarkoittaa hienointa, kauneutta ja iloa. Kotona ollaan kaikki yhdessä, katsotaan leffoja ja tehdään legotaloja, hän kuvailee silmät säteillen.
Internetin selailu paljastaa, että samantapaisia tuloksia on saatu myös tieteellisesti pätevissä tutkimuksissa. Inari Aaltojärven Tampereen yliopistoon kirjoittamassa gradussa kaikki tutkimushenkilöt liittivät kotiin pelkästään positiivisa asioita. Heille koti merkitsi ennen kaikkea paikkaa, joka on olemassa vastapainona julkisen elämän koville arvoille. Yli puolet Aaltojärven haastateltavista liittivät kodin erityisesti lepoon ja rauhaan. Puolet painottivat lisäksi sitä, että kotona saa olla vapaasti oma itsensä.
Koti on turvasatama, johon ei tarvitse päästää muita, jos ei halua. Siellä on lupa olla oma itsensä.
No, oma työpäiväni on päättynyt ja ikävän päätteeksi olen päässyt avaamaan onnea lupaavan ulko-oven. Iltaan mennessä koti ja sen arkiset harmit ovat nostaneet useammat hiet pintaan. Iltapesukaaoksen keskellä tuntuu vahvasti siltä, että kotia ympäröivä positiivisten mielikuvien kupla on yhteiskunnan suurin huijaus.
Sitten, yhtäkkiä, yöpukuihin väkisin sullotut lapset ottavat toisiaan kädestä ja kömpivät vierekkäin pikkuveljen alasänkyyn. Sisko alkaa lukea ulkomuistista veljen suosikki-iltasatua. Pikkuveli kutsuu siskoaan prinsessaksi ja äitiä Lumikiksi.
Ihan kuin se ei vielä riittäisi, mies kantaa sohvalle tarjottimella teetä ja rivin suklaata. Jalassa on pehmeät housut ja villasukat.
Jollain kummallisella tavalla koti on onnistunut lunastamaan epärealistisen positiiviset lupauksensa. Jo nyt voi ennustaa, että huomisen työpäivän päätteeksi matkalla kotiin koittaa taas valtava ikävä.
Kirjoittaja Kaisa Järvelä
